Alunperin Svanhild oli kaksimastoinen kaljaasi, jonka rakensivat Johanssonin veljekset Grannäsissä lähellä Porvoota vuonna 1948. Alkuvuosinaan Svanhild kuljetti purjehtien mm. puutavaraa Helsinkiin, kun kaupunkia lämmitettiin vielä puilla. Halkojaalat noutivat 50-luvulla puutavaraa jopa Saimaalta asti, vaikka perinteisten purjehtivien rahtialusten aikakausi päättyi jo vuonna 1939.
Kuten muihinkin kaljaaseihin, myös Svanhildiin asennettiin melko pian apumoottori. Kasvavaan pääkaupunkiin tarvittiin hiekkaa rakennusmateriaaliksi, joten monet halkojaalat muutettiin hiekkajaaloiksi. Tehokkaampien moottoreiden aika koitti ja lopulta takilasta luovuttiin kokonaan. Svanhild kulki siis vähitellen pelkällä konevoimalla ja sillä rahdattiin hiekkaa Helsinkiin aina vuoteen 1968 asti.
Vuonna 1972 Svanhild rikattiin uudelleen alkuperäisen mallin mukaan kaksimastoiseksi kahveliketsiksi. Laivan lastiruuma ja miehistötilat muutettiin asuin- ja oleskelutiloiksi, mutta laivan runko säilytettiin entisellään. Svanhildin kansilinja eli ketka, oli rakentajien erityinen ylpeyden aihe ja se säilytettiin ennallaan.
Jo ensimmäisistä purjehduksista 1990-luvun puolivälissä oli selvää, että
Svanhild oli liian iso laiva kaksimastoiseksi kaljaasiksi. ”Me halusimme tehdä
laivasta helpommin käsiteltävän ja turvallisemman purjehtia”, kertoo Wirta.
Svanhild on toiminut vuodesta 1974 lähtien - ensimmäisten
perinnepurjelaivojen joukossa - charter-liikenteessä. Laivalla on järjestetty
henkilökunnan virkistys- ja koulutusretkiä, asiakaspurjehduksia, neuvotteluja,
tuote-esittelyjä, saaristoseikkailuja, luokkaretkiä, syntymäpäiväjuhlia, häitä
jne.
Svanhildin kotisatama, Halkolaituri valmistui jo vuonna 1891. Laituri on
nykyään Helsingin Purjelaivasatamayhdistys ry:n käytössä. Yhdistyksen tavoitteena on
säilyttää purjehduskulttuuri, merenkulkuperinteet ja vanhat alukset osana
Helsingin kaupungin historiallisesti arvokasta merellistä kaupunkikuvaa.